Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) tuoreen tutkimuksen mukaan 45 prosenttia kansasta hyväksyy kansalaistottelemattomuuden hyvän asian – esimerkiksi luonnonsuojelun tai ihmisoikeuksien – puolesta. Vastustajia oli 33 prosenttia.
Nykyinen mielipiteiden polarisoituminen luo aktivismille vakavan haasteen. Miten puolustaa yhteistä hyvää, kun siitä ei ole yhteistä näkemystä? Evan kyselyssä kansalaistottelemattomuutta kannatettiin eniten vasemmistossa ja vihreissä, mutta vastustettiin erityisesti perussuomalaisissa.
Kahtiajako korostaa aktivistien harkintaa ja vastuuta. Toimintaa suunniteltaessa kannattaa aina kysyä, olisivatko samat keinot hyväksyttäviä toisenlaisten päämäärien edistämiseksi.
Harhaisku voi käydä kalliiksi. Turkistarhoille iskeneet eläinaktivistit eivät saavuttaneet tavoitteitaan vaan nostattivat vastareaktion. Suomi onkin nyt yksi harvoja Euroopan maita, joissa turkistarhaus yhä jatkuu.
Tää tulee mieleen aina kun on joku poikkeuksellisen häiritsevä mielenosoitus menossa. Häiriön määrä varmasti aiheuttaa julkisuutta, mutta ajaako se mielenosoittajien asiaa. Ehkä se on osa tätä nykymaailmaa, missä spektaakkelilla on itsearvo, jolloin jo häiriön aiheuttamista voi pitää onnistuneena mielenosoituksena. Mut, jos se on ainoa lopputulos, on vaikee ymmärtää mitä laajempaa vaikutusta sillä olisi. Ehkä nää miekkarit on enemmän rekrytointityökalu kuin asioihin vaikutustyökalu.
Elokapinan katusuluilla on erityisen iso ero tehtyjen toimien ja saadun lopputuloksen välillä. Osa siitä on varmasti seurausta siitä että niiden vaatimukset on osittain mahdottomia. Mut, katujen sulkeminen ei näytä edistäneen edes niiden niiden vaatimusten toteuttamista, jotka vois olla tehtävissä. Tietenkin, jos vaatimuksia tukee koko Suomen tasolla vain marginaalinen ihmisryhmä, voi arvata et ne ei näy eduskuntavaalien tuloksissa, eikä siten myöskään Suomen suunnassa.
Elokapinan aiheuttama ärtymys voi johtua osin siitä, ettei ilmastoa suojella yhtä helposti kuin noroa. Siksi liikkeen järjestämät katusulut voivat näyttää pelkältä huomion hakemiselta tai kiusanteolta. Evan kyselyssä Elokapinan hyväksyi 28 prosenttia ja vastusti 52 prosenttia vastaajista.
Numeroina Elokapinan ja Suomen Sisun ero ei ollut suuri, Sisun ja kaltaisten toimia vastusti 57% ja hyväksyi 18%. Ne on päämäärissään varmasti niin kaukana toisistaan kuin voi olla, mut kun kumpikaan oli otsikoissa jonkun tempauksen takia, oma ensireaktio oli aina sama, mitäköhän paskaa taas. Ehkä toi pääkirjoituksen otsikon kahtiajako ei niinkään ole näiden täysin eri päämäärän välillä, vaan tolkullisen päämäärän ja tolkuttoman välillä.
Ilmastonmuutos on hidas prosessi, jotta sillä oli kriittinen vaikutus, pitäis olettaa et ihminen ei ehtis sopeutua sen aiheuttamiin haasteisiin. Lähihistoriassa, vaikka 100 vuotta, ihmisen eläminen on muuttunut täysin toisenlaiseksi, ja samaan aikaan meidän määrä on vain kasvanut, vaikka sellainen 100 vuotta sitten elänyt henkilö ei varmasti pärjäis täyspainoisesti nykymaailmassa. Samalla tavalla ne, jotka on täällä 100 vuoden kuluttua, tekee jokapäiväisesti meille ihan käsittämättömiä asioita meille vieraassa ympäristössä. Niitä ihmisiä voi olla vähemmän, mut ensisijaisesti koska syntyvyys laskee sitä mukaa kun elintaso kohenee, eikä elintason kasvun laajentuminen uusille alueille näytä olevan loppumassa.
Eli toisin sanoen kommenttisi voi sanoa lyhyesti näin: “Tulevaisuudessa tullaan keksimään keksintö tai pienempien keksintöjen joukko, jonka ansiosta tulemme sittenkin selviämään tästä ehjin nahoin.”
No, ihan kiva. Osaatko sanoa, minkä tyyppinen tuo keksintö suunnilleen tulee olemaan ja kuka sen kehittää? Ei nimittäin ole ihan pieni juttu, että koko ihmiskunnan elossa pysyminen lasketaan sen varaan, joten kaikki tietosi siitä kiinnostavat!
Pidän itsekin ihan kohtalaisen todennäköisenä, että sellainen keksintö tehdään, mutta riski on silti suurempi kuin venäläisessä ruletissa. En mä pelaisi edes venäläistä rulettia, joten en ymmärrä, miksi tätä uhkapeliä pitäisi pelata.
Sadan vuoden päähän ennustaminen on käytännössä kylähullujen erikoisosaamista, ainoa mikä on varmaa et ihmiset ratkoo jatkuvasti ongelmia onnistuneesti. Todennäköisyyksien arpominen näin monitahoiseen prosessiin noin kauas on varmasti mahdotonta.
Jos se on mahdotonta, miksi hemmetissä sä oletat todennäköisyyden olevan niin korkean, että sen varaan voi laskea yhtään mitään?
Jos todennäköisyyksien määrittely on mahdotonta, asia ei saa mitään todennäköisyyttä, pienta tai suurta.
…jolloin viisainta lienee pysyä perusoletuksessa?
Nykytiedon mukaan ilmastonmuutos tulee tappamaan suurimman osan ihmiskunnasta, jollemme tee merkittäviä muutoksia viimeistään vuonna 2018. Sen jälkeisetkin muutokset auttavat, mutta eivät enää täysin estä katastrofia. On tosin ehdotettu, että jättäisimme muutokset tekemättä, koska on jollain tuntemattomalla todennäköisyydellä mahdollista, että jokin tuleva keksintö tekee ne muutokset tarpeettomiksi.
Mut meillä ei sinänsä ole turvallista perusoletusta, kun näillä näkymin Elokapinan haluamat toimet tuhoais meidä talouden. Niiden mukaan vaihtoehdot olis tuhota kaikki nyt tai tulevaisuudessa, ainakin matkalla tulevaisuuteen on mahdollista saada aikaan joku muukin lopputulos.
Jos sulla on, laitatko linkin siihen nykytietoon jonka mukaan suurin osa ihmiskunnasta kuolee ilmastonmuutokseen, se kuulostaa sivuvaikutuksetkin huomioonottaen erikoiselta, koska yleensä ihmiset kuolee hyvin laajaan skaalaan syitä.
Perusoletus on perusoletus. Perusoletus on nollaskenaario. Perusoletus tarkoittaa, että jos mitään ei tehdä, mitä tapahtuu? Sillä ei ole merkitystä, onko perusoletus turvallinen vai turvaton, koska fysiikan lait eivät kysele mielipiteitä eivätkä pohdi etiikkaa tai moraalia. Fysiikan lait vain ovat.
Tässä tapauksessa perusoletukseen sisältyy meidän talouden tuhoutuminen.
Kyseessä on vähän sama juttu kuin siinä, kun USA:ssa poliisi sanoo, että “jos sinä et kunnioita minua, minä en kunnioita sinua”, mutta tarkoittaa virkkeen ensimmäisessä lauseessa sanalla kunnioitus “totteleminen arvoaseman takia” ja toisessa lausessa “ihmisoikeuksiesi olemassaolon hyväksyminen”.
Nykyinen talouden tuhoutuminen olisi hyvin pienimuotoinen, koska oikeasti mikään talous ei tuhoudu siitä, että autoilun siirtyessä joukkoliikenteeksi joukkoliikennetarjontaa saadaan lisättyä niin, että asiat hoituvat yhtä hyvin kuin nykyään autoilla. Eikä talous tuhoudu siitä, että Malagaan mennään lentokoneen sijaan yöjunalla. Eikä talous tuhoudu siitä, että punaista lihaa tai siipikarjaa on vaikkapa vain kerran 10 päivässä sen sijaan, että sitä olisi noin päivittäin.
Eli vaikka molemmissa tapauksissa käytetään ilmausta “talouden tuhoutuminen”, se tarkoittaa kahta aivan täysin eri asiaa. Yhdessä talouden tuhoutumisessa joudumme muuttamaan tapaa hoitaa arkiasiat, mutta sinänsä yhteiskunta jää rullaamaan ihan niin kuin tähänkin mennessä. Toisessa talouden tuhoutumisen merkityksessä taas menetämme mahdollisuuden ylipäänsä tehdä arkisia asioita, juomavettä tai ruokaa ei enää ole saatavilla kuin pienelle osalle ihmisistä, eikä asuintalojemme ylläpitämiseen ole keinoja.
Ihmisten pitää valita sen väliltä, että tuhoutuuko talous nyt sellaisella tavalla, että elämä jatkuu pääosin ennallaan ja ihan mukavana ja sen, että talous tuhoutuu lasteni aikuisiällä sellaisella tavalla, että elossapysymisen perusedellytyksiä ei enää ole, valinta on mulle yhtä helppo kuin sulle. Vaikka päädymmekin eri valintoihin toki.