Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) tuoreen tutkimuksen mukaan 45 prosenttia kansasta hyväksyy kansalaistottelemattomuuden hyvän asian – esimerkiksi luonnonsuojelun tai ihmisoikeuksien – puolesta. Vastustajia oli 33 prosenttia.
Nykyinen mielipiteiden polarisoituminen luo aktivismille vakavan haasteen. Miten puolustaa yhteistä hyvää, kun siitä ei ole yhteistä näkemystä? Evan kyselyssä kansalaistottelemattomuutta kannatettiin eniten vasemmistossa ja vihreissä, mutta vastustettiin erityisesti perussuomalaisissa.
Kahtiajako korostaa aktivistien harkintaa ja vastuuta. Toimintaa suunniteltaessa kannattaa aina kysyä, olisivatko samat keinot hyväksyttäviä toisenlaisten päämäärien edistämiseksi.
Harhaisku voi käydä kalliiksi. Turkistarhoille iskeneet eläinaktivistit eivät saavuttaneet tavoitteitaan vaan nostattivat vastareaktion. Suomi onkin nyt yksi harvoja Euroopan maita, joissa turkistarhaus yhä jatkuu.
Tää tulee mieleen aina kun on joku poikkeuksellisen häiritsevä mielenosoitus menossa. Häiriön määrä varmasti aiheuttaa julkisuutta, mutta ajaako se mielenosoittajien asiaa. Ehkä se on osa tätä nykymaailmaa, missä spektaakkelilla on itsearvo, jolloin jo häiriön aiheuttamista voi pitää onnistuneena mielenosoituksena. Mut, jos se on ainoa lopputulos, on vaikee ymmärtää mitä laajempaa vaikutusta sillä olisi. Ehkä nää miekkarit on enemmän rekrytointityökalu kuin asioihin vaikutustyökalu.
Elokapinan katusuluilla on erityisen iso ero tehtyjen toimien ja saadun lopputuloksen välillä. Osa siitä on varmasti seurausta siitä että niiden vaatimukset on osittain mahdottomia. Mut, katujen sulkeminen ei näytä edistäneen edes niiden niiden vaatimusten toteuttamista, jotka vois olla tehtävissä. Tietenkin, jos vaatimuksia tukee koko Suomen tasolla vain marginaalinen ihmisryhmä, voi arvata et ne ei näy eduskuntavaalien tuloksissa, eikä siten myöskään Suomen suunnassa.
Elokapinan aiheuttama ärtymys voi johtua osin siitä, ettei ilmastoa suojella yhtä helposti kuin noroa. Siksi liikkeen järjestämät katusulut voivat näyttää pelkältä huomion hakemiselta tai kiusanteolta. Evan kyselyssä Elokapinan hyväksyi 28 prosenttia ja vastusti 52 prosenttia vastaajista.
Numeroina Elokapinan ja Suomen Sisun ero ei ollut suuri, Sisun ja kaltaisten toimia vastusti 57% ja hyväksyi 18%. Ne on päämäärissään varmasti niin kaukana toisistaan kuin voi olla, mut kun kumpikaan oli otsikoissa jonkun tempauksen takia, oma ensireaktio oli aina sama, mitäköhän paskaa taas. Ehkä toi pääkirjoituksen otsikon kahtiajako ei niinkään ole näiden täysin eri päämäärän välillä, vaan tolkullisen päämäärän ja tolkuttoman välillä.



Tää muakin ihmetyttää. Koska esim. Elokapinan toiminnassa se ei ole erikoisasemassa. Tärkein teko olisi punaisen lihan syömisen lopettaminen lähes kokonaan. (Tai ehkä “lähes kokonaan” saa sen kuulostamaan siltä kuin lihansyöntiä pitäisi vähentää vielä enemmän kuin mikä on oikeasti pakollista. Mut, oisko nyt joku 90% vähentymä jo riittävä? Vai 95%? Tuskin kuitenkaan 99,9 % tai mitään sellaista!)
Jollain tavalla autoilijat on tässä keskustelussa nostaneet autoilun jonkinlaiseen eritkoisasemaan. Se on perseestä. On jotenkin ajatus, että “me olemme vain jotain 10%, joten meidän ei tarvitse tehdä mitään vaikka muulle 90 prosentille jotain tehtäsiin.” Se on ärsyttänyt mua vuosia ja se ärsyttää mua yhä, että yksi porukka on jostain syystä saanut vapautuksen vaivannäkemisestä yhteisten asioiden eteen.